Kuuntelemalla organisaatiokin oppii – työkaluja someseurantaan

Pistäydyin eilen Markkinoinninviikolla Messukeskuksessa. Parasta antia oli, kuten aina, ihmiset ja keskustelut varsinaisten keynotejen välillä. Yksi keskustelu alkoi sokerittoman syyskuun välttelystä, lipui sujuvasti hallitustyöskentelyn kehittämisestä kurahousujen kestävyysvertailuun ja saavutti kliimaksinsa twitterin sisältöjen analysoinnin ja someseurannan huumassa.

markkinoinninviikkokeyhole

esimerkiksi näillä aihetunnisteilla twiitattiin Markkinoinninviikoilla 2016 (Keyhole)

 

Lupasin laittaa keskustelukumppanilleni hyväksi kokemiani työkaluja Twitterin sisältöjen tarkasteluun, mutta päätin laittaa ne samalla tänne muidenkin iloksi. Erikseen ovat sitten ulkoistetut  ja maksetut  mediaseurannan palvelut, niitä en käsittele tässä.

Kuuntelemisen taito

Aika harvassa on organisaatio, jota ei kiinnosta mitä siitä puhutaan. Ennen kuultiin kylillä parhaat juorut ja esson baarissa villeimmät huhut. Puskaradio toimi suosittelijana ja viidakkorumpu sitäkin tehokkaampana huonon maineen levittäjänä. Sosiaalinen media on nykyisin jo itsestäänselvä osa torikokousta.

Someseurannan tai somemonitoroinnin sijaan suosin itse yksinkertaisesti termiä kuuntelu. Twitterin perusajatus on keskustelu ja siihen osallistuakseen, täytyy tuntosarvet virittää kuuntelutaajuudelle. Mitä meistä puhutaan? Mitä toimialastamme puhutaan, ketkä osallistuvat keskusteluun? Miten osallistumme, olemmeko olleet torikokouksessa paikalla kun meistä on puhuttu?

Joskus kuuntelun seurauksena voi myös joutua osallistumaan keskusteluun, johon ei haluaisi olla osallisena. Mikä on viestintästrategiamme tilanteessa?

Kuuntelun tulos voi myös olla, ettei meistä puhuta vaikka haluaisimme. Tällöin pitää miettiä uudestaan, mitä toimenpiteitä meidän pitäisi tehdä päästäksemme osaksi tavoittelemiamme keskusteluja.

Joskus kuuntelun seurauksena voi myös joutua osallistumaan keskusteluun, johon ei haluaisi olla osallisena. Mikä on viestintästrategiamme tilanteessa? Ja vieläkin tärkeämpi kysymys: mitä voimme tehdä, ettemme joutuisi  vastaavaan tilanteeseen uudelleen?

Kuuntelemalla voi oppia ja kehittää omaa toimintaansa. Kuuntelun (sosiaalisessa mediassa) pitäisi olla osa organisaation päivittäistä toimintaa, mikäli olemassaolo on tavoitteena vielä viiden vuoden jälkeenkin.

Työkaluja kuuntelun avuksi

Helpoin sekä lisäksi ilmainen apuväline Twitterin sisältöjen kuunteluun on Tweetdeck. Tärkeitä tilejä ja hahstageja voi lisätä sarakkeiksi ja seurata reaaliajassa. Tweetdeck onkin pätevä nopeasti päivittyvän ajankohtaiskeskustelun seuraamiseen. Lisäominaisuuksista mainittakoon, että Tweetdeckin kautta voi myös ajastaa twiittejä. Voit ihmetellä miksi joku ajastaisi etukäteen twiittejä, mutta se on ihan kelpo ominaisuus esim Twitterchatin hallinnoinnissa. Lisäksi käytän itse ominaisuutta koulutuksissani.

Twitterin lisäksi Hootsuitessa voit seurata ja hallinnoida kaikkia yleisimpiä somekanavia, nykyisin voit liittää myös YouTube-tilin Hootsuiteen.  Ajastetut julkaisut onnistuvat myös täällä. Itse en pidä  palvelun näkymästä enkä käyttöliittymästä, ja kuuntelua enemmän käytänkin palvelua analytiikkaan ja raporttien ajamiseen. Nämä ovat pääosin kuukausimaksun takana olevia, mutta varsin käyttökelposia organisaation käytössä. Raportteja saa jos minkälaisia ja niitä on helppo lähettää edelleen, tallentaa tai muokata.

Viime vuoden lopulla monen suosikkipalvelu Topsy kuoli ja kuopattiin. Sen korvaajiksi olen itse löytänyt nämä palvelut:

Tweetreach.com kätevä, mutta ilmainen versio analysoi max 100 twiittiä.

KeyHole.co analysoi toimintaa Twitteristä ja Instagramista, ilmaisversiollakin saa nopeasti jaoteltua dataa monen eri tekijän perusteella

Ja onhan näitä ihan pilvin pimein, tuossa muutama. Kuulisin mielelläni, miten teidän organisaatiossa kuunnellaan ja mitä työkaluja olette hyväksi havainneet? Kerro vaikka Twitterissä @lauravuok

keyholeanalytiikkaa

esimerkkihaku sanalla viestintä palvelussa Keyhole

Snapchat-suosikkejani eli mitä tahoja seurata snäpissä #snapchatfi

Snapchat elää ja voi hyvin edelleen. Instagramin ”snapchat”, eli Instagram Stories rantautuu käyttäjille näinä aikoina, mutta en usko sen vaikuttavan ainakaan alkuun suuntaan tai toiseen. Aika näyttää sitten.

Mutta takaisin Snapchatiin. Uusia mielenkiintoisia henkilöitä sekä yrityksiä pulpahtelee seurattavaksi tasaisen verkkaisesti. Niin monta ja niin hyvää seurattavaa minulla kuitenkin jo on, että aika ei tahdo riittää.

Minulta kysytään usein, että no ketä tai mitä siellä Snapchatissa nyt kannattaa sitten seurata? Vastaus: riippuu mistä tai kestä tykkää. Ja tykkääminen selviää parhaiten seuraamalla ennakkoluulottamasti erilaisia ihmisiä ja tahoja. Jotkut sitten jäävät ja toiset saavat antaa tilaa seuraaville.

Omat seurattavani voi jakaa neljään ryhmään:

  1. ystävät ja sukulaiset = pakko seurata (onneksi näitä ei ole montaa snäpissä, ei ongelmaa siis)
  2. vakiintuneet snäppiystävät = seuraan, koska haluan (yritän pitää määrän kohtuullisena, ei ongelmaa)
  3. uudet snäppituttavuudet = seuraan, koska vaikuttavat kiinnostavilta (ja samalla toivon etteivät olisi, koska ei vaan ole aikaa seurata kaikkia –> semiongelma)
  4. yritys/organisaatiotilit = seuraan, koska kiinnostaa (sisällöntuotanto pääosin satunnaista, eikä jää mistään paitsi, vaikkei aina seuraisikaan –> ei ongelmaa)

Koska Snapchatista on edelleenkin melko haastavaa löytää ketään tai mitään, tässä muutamia suosikkejani, joita suosittelen seuraamaan. Poimi siis nimen perästä snäppitunnus, jolla löydät kyseiset kanavat ( esim – pexih):

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Oma snäppikanavani löytyy yllätysnimimerkillä lauravuok. Säännöllisen epäsäännöllisesti kotiäitielämää yhdistettynä yrittäjä/viestintävalmentaja-elämään. Ei takeita sen enempää määrästä kuin laadustakaan.

 

Bonusvinkit: alusta asti aktiivisesti ja monipuolista sisältöä Snapchatiin on tarjoillut markkinointitoimisto Kuulu -kuulufi. Viime viikkoina sometoimisto Someco – somecofi on aktivoinut yritystitillään ja varsin mukavalla otteella. Myös Casino Helsinki – casinohelsinki on kiinnostava aloittanut kanava ja ja ja ja … listasta näyttäisikin tulevan melko pitkä, joten lopetan sen tällä kertaa tähän. Ehkäpä aiheesta voisi blogata uudeemmankin kerran.

Hengitä – ja selviät kesästä somen(kin) kanssa

Heinäkuussa moni sulkee toimiston oven ja suuntaa kesäloman viettoon. Jotkut sulkevat myös somekanavansa ja pitävät somelomaa, mutta uskoakseni yhä vähemmän ja vähemmän edes puhutaan somelomasta. Kuten aiemmissa bloggauksissani olen kirjoittanut, some ei ole enää mikään erilllinen funktio, joka voidaan noin vain sulkea. Tai voi tietysti, mutta onko se tarpeellista tai mielekästä, on sitten jokaisen oma asia.

Unohda somepaasto, aloita hengittäminen

Itse en siis  julista somelakon  tai someloman aloittamisen puolesta. Sen sijaan että käyttäisi lomansa potemalla huonoa omaatuntoa somessa vietetystä ajasta, kannustan keskittymään hengittämiseen. Kyllä, hengittämiseen. Ihmeen aliarvostettu juttu, vaikkakin melko oleellinen noin niinkuin vaikka hengissä säilymisen kannalta.

Minulla on teoria: kun keskittyy, siis tietoisesti keskittyy hengittämiseen, on siitä seurauksena väistämättä muun muassa:

  • stressin vähenemistä
  • ajan lisääntymisen tunnetta
  • positiivisten tunteiden vahvistumista
  • itsetuntemuksen ja itsensä arvostamisen lisääntymistä

Ja välillisesti tästä saattaa seurata myös somen käytön vähenemistä. Miksikö? Kun laiturilla tottumuksesta taas kaivaa kännykän esiin (ihan vain plärätäkseen somekanavien kuulumiset läpi) ja päättääkin sen sijasta hengittää muutaman kerran vähän syvempään, saattaakin mielummin vain katsella ulapalle lokin kirkunaa kuunnellen.

Tai sitten plärää instan, twitterin, snapchatin, facebookin ja twitterin feedit läpi. Mutta siitä ei kannata soimata itseänsä. Tässäkin tapauksessa hengittäminen kannattaa muistaa. Ainakin ennen kuin kommentoi tai provosoituu aiheista, joilla ei nyt ole edes suurta merkitystä oman olemisen kannalta.

4-7-8
Olen itse opiskellut vähän eri hengitystekniikoita ja ottanut tavaksi rauhoittua hengityksen avulla. Hengitys voi ihan oikeasti auttaa kivunhallinnassa sekä esimerkiksi jännityksen sietämisessä. Perussääntönä on, että sisäänhengitys vahvistaa, uloshengitys rentouttaa.  Oma lempparini on ns  4-7-8-hengitysharjoitus. Lue siitä lisää vaikkapa tästä.

Hengittelin ja snäppäsin sujuvasti samaan aikaan lomasta nauttien 2.7. Siikasaaressa.

Hengittelin ja snäppäsin sujuvasti samaan aikaan lomasta nauttien 2.7. Siikasaaressa.

Psykoterapeutti Minna Martin on hengitysexpertti, häneltä voi poimia vaikkapa nämä harjoitukset sinne laiturille. Tai kauppajonoon tai Särkänniemen lippujonoon heinäkuussa:

  • Aallot: Hengittele kädet vatsan päällä, tunne käsillä, miten aallot nousevat ja laskevat, mieliku- va meren aalloista rentouttaa ja rauhoittaa. Omat kädet muistuttavat turvallisuudesta.
  • Tauko: Havaitse uloshengityksen jälkeen tuleva tauko, hellittämisen hetki, loma, paussi, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, edes hengittää. Saa olla vain.
  • Liukumäki: Kuvittele mielessäsi leikkipuiston liukumäki, laske uloshengittäessä pitkä liuku alas. Vaihtoehtoisesti voit kuvitella laskevasi polkupyörän selässä vapaasti alamäkeen. Anna sisään- hengityksen tapahtua itsellään.

Lue lisää täältä: http://www.hengittavamieli.fi/tiedostot/Hengitysharjoitukset.pdf

Loppuun vielä linkki  Martinin tuoreeseen ja erittäin mielenkiintoiseen kolmiosaiseen kirjoitussarjaan . Lue se kokonaisuudessaan täältä.

”Miten hengitys on ihmisen elämän ytimessä myös psykologisesti?

Hengityksemme heijastelee elimistömme tilan lisäksi sisäistä mielentilaamme. Samalla siinä on tavoitettavissa osa-alueita perimästämme ja vuorovaikutushistoriastamme.

Hengitys voi olla hyvä työväline sekä rauhoitteluun että itsensä hyväksymiseen. Hengitystäkään ei tarvitse oppia muuttamaan tai kontrolloimaan. Ensimmäinen askel hengityksen parissa on antaa itselle lupa olla sellainen kuin on ja lupa hengittää omalla tavallaan. Usein kuitenkin hengitykselle olisi raivattava tilaa virrata.”

Ei ole pakko pitää somelomaa. Eikä myöskään ole pakko olla somessa lomalla. Hyvää, hengitettävää kesää!

 

Työntekijälähettilyysohjelma – ajatuksia sanahirviön takaa

Tänään järjestetyssä  Meltwater Digitalist Communication Forumissa yksi jos toinenkin esitys sivusi työntekijälähettilyyttä. Dinglen Tommi Partasen  esityksen Työntekijälähettilyyden kolme kulmaa aikana alkoi päässäni tulla yliannostus koko sanalle.

 

työntekijälähettilyystwiitti

twiittini digitalistista 27.5.2016 . Sana on näköjään liian vaikea kirjoitettavaksi 😉

 

Eikä yliannostus ole tullut pelkästään sanalle. Vaan sille ajatukselle, että työntekijöitä valjastetaan viestinviejiksi sitä varta vasten lanseeratun ohjelman kautta. Jos työntekijälähettilyysohjelma (tsiisus, mikä sanahirviö!) on askel kohti avoimempaa, vuorovaikutuksellisempaa ja joustavampaa organisaatiosta, on se varmasti parempi kuin ei mitään. Mutta minä olen sitä mieltä, että hyvän ja terveen toimintakulttuurin omaavan yrityksen ei tarvitse erillistä ohjelmaa työntekijähettilyyden eteen laatia.

Annan esimerkin: silmiini sattui jo aikaa sitten kaunis auringonnousun kuva twiittivirrassani. Teksti meni jotenkin näin : ”aika upeasti nousee aurinko pääkonttorimme takaa, onpa mukava mennä tänään duuniin”. Mietin, että siinäpä vasta kultainen työntekijä kyseiselle yritykselle. Ilman valmista jaettavaa sisältöä tai suunniteltua ohjelmaa hän ihan vapaaehtoisesti ja omana itsenään omasta halustaan  (tätä minulla ei ollut syytä kyseenalaistaa) rakensi hyvää mielikuvaa työnantajastaan. Harmittaa etten ottanut silloin kuvakaappausta enkä edes muista kenen twiitti se oli. Mutta kyseessä oleva pääkontonttori oli Fujitsun pytinki Valimotiellä. Ilmoittaudu minulle jos tunnistat itsesi 🙂

avoinviestintätwiitti

twiittini digitalistista 27.5.2016

Työntekijälähettilyydestä puhutaan  nyt paljon ja ohjelmia suunnitellaan ja lanseerataan organisaatioissa. Minä lähestyn hommaa varmaankin vähän eri kulmasta kuin monet kollegani.

Minusta työntekijälähettilyys on ihan ok termi, jos sillä tarkoitetaan tiettyjä hommaan  nimettyjä henkilöitä. Koko henkilöstöä termi ei voi mielestäni sellaisenaan koskea.  Se ”piilevä työntekijälähettilyys” on ihan muuta kuin valmiita sisältöjä ja ohjeita ja ohjelmia. Se on viestintä- ja vuorovaikutustaitojen, arvojen ja koko toimintakulttuurin kehittämistä aidoksi ja avoimeksi niin, että työntekijä voi twiitata menevänsä tänään hymyssä suin duuniin.

 

Somekatsaus Q1 2016 – ei mitään hätää

Listaan tähän muistiin lyhyesti ja epätäydellisesti vuoden 2016 ensimmäisen kvartaalin (ja vähän päälle) somehavaintoja. Sisältää asiaankuuluvasti asiantuntevat päätelmät.

Facebook

Aloitetaan suurimmasta ja eniten muutoksia tämän vuoden puolella tuoneesta Facebookista.

Markilla (Zuckerberg) on suuria suunnitelmia palvelunsa kehittämiseksi. Facebookin 10-vuotis visio on “Give everyone the power to share anything with anyone.”  Tavoitteena on vaatimattomasti vastata siis jotakuinkin kaikkiin ihmisen mahdollisiin digitaalisen olemassaolon tarpeisiin. Markilla on hyvä ote ja visio kohti monipuolista ja ketterää viestintäalustaa on perusteltu. Facebookista on kehittymässä multimediajätti, josta ihmisen ei tarvitsisi mihinkään muihin palveluihin enää lähteä löytääkseen etsimänsä. Valta yksillä, vai miten sitä sanotaan.

Facebook Live- suoratoisto hakee paikkaansa vielä. Päivityksen myötä tulleet mahdollisuudet striimata suoraa videota suoraan Facebookin ryhmissä ja tapahtumissa on ehdottoman hyvä lisäomainaisuus haluttujen yleisöjen tavoittamiseksi. Tässä mallia maailmalta.

Facebook on uudistanut niin sivun ylläpidonmessengerinmainostyökalujen kuin analytiikankin ominaisuuksia. Uusia tai päivitettyjä ominaisuuksia tuntuu tulevan viikoittain.  Olen jo ihan puuduksissa näistä uudistuksista tähän mennessä, joten tiivistän nyt loppua kohden.

Päätelmät: ei mitään hätää. Jos et ole pysynyt mukana uudistuksissa, niin tulossa on varmasti paljon lisää uudistuksia, joista ehtii hyvin ahdistua.

Facebookilla menee hyvin

Facebookilla menee hyvin

Instagram

Pelätty algoritmi. Pidemmät, jopa minuutin pituiset videot.

Päätelmät: ei mitään hätää. Algoritmin kanssa pystyy elämään, kun sisältö on hyvää.

Periscope

Löytänyt käyttäjänsä, pahimmat huutelijat väsyneet huuteluun.  Ihan näpsäkässä käytössä, etuna edelleen ketteryys käyttöönotossa ad hoc. Erillinen tallennuspalvelu Katch.me meni lopettamaan toimintansa.

Päätelmät: ei mitään hätää, olit sitten ottanut Periscopen haltuun tai et. Nähdään varmasti vielä tänä vuonna isohkoja muutoksia.

Snapchat

Itse vaan niin tykkään tästä! Välittömyys ja vuorovaikutuksellisuus on jotain, mitä muissa palveluissa en ole kohdannut. Ei siihen tarvita livelähetystä siis.

Snapchatissa puhuttiin jokin aika sitten somekateudesta ja seuraajamäärien ja tykkääjien määristä. Snapchatin yksi mahtava ominaisuus on, ettei siellä näe toisten seuraajia. Koska sellaisella tiedolla ei ainakaan itselleni ole mitään väliä. Mielestäni somessa väsyneintä ikinä on seuraajamäärillä mässäily, ostetuista seuraajista nyt puhumattakaan.

Snapchat uudisti viime aikoina paitsi chat-ominaisuudet ihan uudelle tasolle, niin myös käyttöliittymän kielen tukemaan suomea. Että kaikenlaista kehitystä.

Päätelmät: ei mitään hätää. Snapchat voi ja elää hyvin. Mutta ihan hyvin  voi  ihminen (vielä) elää ilman snäppiä, joten ei kannata siitäkään ahdistua, jos ei omaa kummituskoodia vielä ole.

Lisää sosiaalisen median kehityksestä voi lukea  (ja katsella hienoja graafeja) esim  täältä.

ps.

aloittaessani tätä blogikirjoitusta viime perjantaina, soi joka paikassa itseoikeutetusti Purple Rain. Kippis Princelle – joka vähät välitti sosiaalisesta mediasta, loi uransa ja fanikulttuurinsa ilman instagrameja. ” The beautiful ones – Always smash the picture”

Osaan käyttää periscopea – olen siis somekonsultti?

Tällä kertaa ajatukset ovat henkilöbrändäyksessä tai ehkä enemmänkin osaamisen ja asiantuntijuuden määrittelemisessä. Ja siis oman osaamiseni, joskin peilaan sitä toki tietyin osin muiden alalla toimivien osaamiseen.

Olen nimittäin ollut jonkin aikaa hieman huolissani omasta paikastani asiantuntijana, tai lähinnä enemmänkin siitä, että syökö jatkuvasti kasvava ”somekonsulttien” määrä asiantuntijuuttani.

Millä perustelen osaamistani ja sitä, että juuri minulla on kouluttajana ja konsulttina enemmän annettavaa kuin muilla, jotka osaavat käyttää Periscopea ja Instagram-mainostyökalua. Kaikki osaa, jos haluaa, se on fakta. Miksi asiakkaitteni kannattaisi edelleen ottaa tämä keski-ikäinen täti-ihminen kertomaan somesta, kun nuoret ja nälkäiset ovat käyttäneet somea koko ikänsä ja ovat someninjoja ja -velhoja ja vaan niin in. Olen tietoisesti alkanut välttämään itseni kutsumista somekonsultiksi, koska tuntuu että kuka tahansa voi nimittää itsensä sellaiseksi, jos ja kun osaa käyttää useimpia somekanavia.

Mikä nimikkeeni sitten olisi? Nyt voin sen ihan hyvin itse päättää, koska irtisanouduin viime viikolla vakipaikastastani, josta olen hoitovapaalla ollut. Nyt olen siis omillani, täysiverinen kotiäiti-freelanceri. Päätin uskaltaa. Katsotaan mikä minusta isona sitten tulee, ehkä valmentaja voisi olla lähinnä sitä, mitä teen ja millaiseksi itseni työroolissa koen. Mielestäni valmentamisen tarkoituksena on auttaa valmennettavaa onnistumaan ITSE parhaalla mahdollisella tavalla. Valmentajan tehtävä on auttaa ja tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta valmennettavalla on kaikki mahdollinen tieto ja taito käytettävissä hänen omassa suorituksessaan.  Valmentajan tulee tunnistaa paitsi vahvuudet,  myös valmennettavan heikkoudet ja tehdä ratkaisuja miten näitä hyödynnetään ja myös sen päätöksen, mitä jätetään pois. Näin työtäni on myös kuratoida ja suodattaa niitä asiakkaalle oleellisia tavoitteita tukevia työkaluja ja menettelytapoja esimerkiksi sosiaalisen median kentässä.

Paluu juurille E-N-N-E-N S-O-M-E-A

Ehkä pitäisi useammin palata ajassa taaksepäin ennen someaikaa, sinne mistä osaamiseni ja asiantuntijuuteni juuret ovat- syvällä organisaatioviestinnän tutkimuksen teorioissa ja sittemmin organisaatioviestinnän prosesseissa. Prosesseissa, joita on mahdollista ymmärtää vain jos ymmärtää toiminnan niiden takana – organisaatioteoreettiset mallit ja organisaatiokulttuurin lähtökohdat.  Asiantuntijuuteni on rakentunut tälle perustalle, esimerkiksi Shannonin ja Weaverin -mallille, kaaosteoriasta nousevalle dynaamiselle organisaatioviestinnän teorialle, viestinnän kaksoisfunktion käsitteelle ja Aulan areena-mallille.

Puheen taito

Ja jos palaan ajasssa vieläkin kauemmas aina pössyiseen Kallion lukion aikaan, niin nostaisin asiantuntijuuteeni  eniten vaikuttaaneena aineena puheilmaisun. Rakastin myös kirjallista ilmaisua ja tanssia ja musiikkia, mutta lukiossa minuun eniten vaikutti juuri puheilmaisun opinnot.  Lyhyesti puheilmaisussa on kyse viestinnästä; vuorovaikutuksesta, puhumisen ja kuuntelemisen taidosta. Opin noina vuosina paljon ja olen valinnut  itselleni puheviestinnän opintoja aina kun mahdollista. Se ei  sitten suoraan tarkoita sitä, että puhuisin paljon ja mielelläni.

Mitä mulle jää?

Eli jos summaan yllä poukkoilevaa ajatuspolkuani hieman, mitä mulle jää? Mitä minulla on tarjota, mitä annettavaa minulla on? Mitä muuta minulta löytyy, kuin taito käyttää Periscopea?

  • ymmärrys organisaatioviestinnän teoreettisesta pohjasta ja kehityksestä
  • näkemys ja taito vuorovaikutuksen tärkeydestä, taito puhua, taito kuunnella
  • elämänkokemus – ei ehkä enää niin nuori ja nälkäinen, vaan parhaassa iässä ja itseluottamuksen tuoma rauha tarkastella someilmiöitä osana viestinnällistä kokonaiskuvaa

 

vaunulenkki2maalis2016.jpeg

Vaunulenkin varrelta. 22.3.2016 Valo. Rauha.

Twitterin kuolema ja viisi nousevaa(ko) somepalvelua

”Twitter is dying and 5 social media are rising”

Tällaisella otsikolla lähti Sophie Ryan  viikonloppuun Business Heraldin blogissa.  Pakkohan tuo oli klikata auki ja tsekata mistä maailmalla puhutaan. Viidestä mainitusta nousevasta some-ilmiöstä kaikki oli nimeltä tuttuja, kolmea olen käyttänyt ja nyt latasin myös 2 muuta koekäyttöön. Tsekataan loppuvuodesta  sitten miten näille todellisuudessa käy. Mitä sinä nostaisit vielä näiden rinnalle ?
Tässä tiivistettynä artikkelin sisältö:
Vuotta 2016 pidetään kriittisenä Twitterin tulevaisuuden suhteen, eikä ihme sinänsä, onhan uusien käyttäjien sitouttaminen ja muut ongelmat olleet tiedossa jo pitkään. Kilpailu käyttäjien ajankäytöstä on kovaa, ja artikkelin mukaan nousussa  näyttää olevan nämä viisi palvelua:

1.The List App

Nimensä mukaisesti palvelussa voi tehdä listoja, mistä tahansa. Muut käyttäjät voivat osallistua listasi tekoon tai voit  itse kommentoida ja täydentää kontaktiesi listoja. Parasta antia on kuulemma tutkia julkkisten tekemiä listoja. Tutustun tähän – listoja rakastavalle lähtökohtaisesti vaikuttaa lupaavalta.

2. Yik Yak

YikYakistakin olen kuullut, mutta kuten artikkelissakin mainitaan, sovellus ei ole uusi, muttei myöskään ole vielä saavuttanut valtavirran suosiota. Pointtina on ”löytää oma lauma”, joukko jonka kanssa aloittaa keskustelu. Keskusteluja voi etsiä ja niihin voi liittyä esimerkiksi sijainnin tai teeman mukaan. Ihan mielenkiintoinen yhteisöllisyyden lisäämisen näkökulmasta.

3. Peach

Peach eli Persikka on jo jonkin aikaa ollut esillä meilläkin, mutta mulla ainakaan ketään kavereita sieltä ole löytynyt. Peach on pikaviestisovellus, jota kuvaillaan Facebook Messengerin ja Twitterin sekoitukseksi. Voit lähettää viestejä kavereille, mutta kaikki viestit ovat julkisia.  Hauskaa on, että viesteihin voi lisätä myös ah niin ihania giffejä.  Saapi nähdä. Hype oli aika iso, mutta jos käyttäjät eivät sitoudu, ei sillä pitkälle pötkitä.

4. Blab

Marraskuuss 2015 keskusteltiin Twitterissa Blabista

Marraskuuss 2015 keskusteltiin Twitterissa Blabista

Blab  on Periscopen kaltainen striimauspalvelu, sillä erolla että liveen voi liittyä max 4 keskustelijaa yhtäaikaa omilta tahoiltaan.  Minua ajatus osallistuvammasta ja keskustelevammasta striimauksesta kiehtoo, toivon siis Blabille nousujohteista vuotta. Kiva ominaisuus on, että Blabia voi markkinoida etukäteen palvelussa. Eikös Meerkatissakin ole sama ominaisuus? No, joka tapauksessa, blabeja vaan pystyyn! Pienellä porukalla Suomessa käytössä, itse olen testannut muutamasti kollegojen kanssa.

5. SlideShare

Slideshare ei ehkä esittelyjä enää kaipaa? LinkedIn:in kuuluva esitystenjakopalvelu, enimmäkseen yritysten ja asiantuntijoiden käytössä. Monia hyviä esimerkkejä hyödyntämisestä muuhunkin kuin pelkkien powepoint-tykitysten jakoon löytyy – kokonaisesta kirjasta eksaktiin ja nokkelaan tapahtumamarkkinointiin.

 

Snapchat – analytiikka, onko sitä?

Kirjoitin Viestintä-Pirittan blogiin kolmannen bloggaukseni Snapchatista. Tällä kertaa avasin hieman sitä, mihin suuntaan organisaatioiden kannattaa käytössä edetä. Ja minkälaisia mahdollisuuksia tällä hetkellä on hyödyntää Snapchatista saatavissa olevaa dataa seurannassa ja onnistumisen mittaamisessa.

Lue siis kyseinen bloggaus tästä.

snäppinäytöt

Snapchat-stara Jerome Jarrella on ihan komeat katseluluvut. Bloggauksen esimerkkilaskelmassa  käytän näitä lukemia omieni sijasta.

 

Mainio #periscope esimerkki #somefi

Suoratoistopalvelu Periscopen suosio kasvaa. Joka viikko bongaan uusia suomalaisia ihmisiä ja organisaatioita, jotka ”lähettävät esimmäistä kertaa livenä”. Monenlaista kokeilijaa on, ja se on hyvä se. Palvelun yksi ehdoton vahvuus on sen monipuolinen sisällöntuottajaskaala.

Tänään jäin kaikessa kiireessä poikkeuksellisesti pitkästä aikaa seuraamaan kokonaan alusta loppuun lähetystä. Kyseessä oli snäppäävänäkin pappina tunnetun Visa Viljamaan striimi. Visan snäppäämisestä bloggasi syksyllä Kristiina Pääkkönen, lue täältä.

Kysyin lähetyksessä tallentuuko ko striimi katch.me – palveluun, ja valitettavasti Visa ei ollut kyseistä lähetystä pistänyt tallentumaan. Joten nopeat ehditte vielä nähdä jälkilähetyksen huomiseen iltapäivään saakka.

visaperiscope

Visan oleminen ja tekeminen somessa muutoinkin on välittynyt aitoutena ja avoimuutena, eikä scooppaus tehnyt poikkeusta. Visan olemisessa on opittavaa ihan jokaiselle striimaajalle, esimerkiksi hänen reagointinsa asiattomiin kommenteihin oli ihailtavaa. Jopa niin, että joku törkykommentin heittäjä pyysi anteeksi ja totesi Visan olevan oikeastaan aika cool. Muutoinkin dialogi, striimin eteneminen ja vuorovaikutuksessa oleminen oli niin luontevaa, että kaikki eivät sitä edes harjoittelemalla saavuta.

Mutta muutamia yleisvinkkejä scooppaajille voi toki antaa, tässä muutamia poimintojani:

  • ole oma itsesi
  • kerro mitä ja kuka ja miksi
  • arvosta katsojia; keskustele, kiitä, pyydä kommentit tarvittaessa uudestaan
  • älä provosoidu, pysy rauhallisena

Visan striimi oli Periscopea parhaimmillaan; aitoa, vuorovaikutuksellista, suunnittelematonta, hauskaa. #kirkkosome voi kiittää tätä pappia.

Hyvinvointia somesta – YOU-app esittelyssä

Keskustelu – ja yleinenkin ilmapiiri tuntuu viime aikoina muuttuneen negatiivisuuden kierteeksi niin somessa kuin mediassakin. Vaikka osittain olen koittanut tietoisesti vältellä vihapuhetta ja kaiken maailman idioottien kannanottoja, niin väkisinkin sitä välillä huomaa  lukevansa niin absurdeja ja ahdistavia somekeskusteluja, että mietin mille planeetalle olen tullut.
Minä en aio nyt tässä, vuoden ensimmäisessä bloggauksessani, antaa negatiivisuudelle yhtään enempää jalansijaa. Päinvastoin, päätin keskittyä niihin hyviin asioihin, joita muun muassa some ja netti mahdollistaa.

Miten sinä hyödynnät somea hyvän olon tekijänä?

Some on parhaimmillaan yhteisten kokemusten jakamista, toisten tukemista, vertaistukea, yksinäisyyden vähentämistä. Kollektiivista iloa ja surua. Sellaista yhdistävää ja tukevaa surun jakamista, kuten esimerkiksi parin päivän takainen tieto David Bowien kuolemasta sai aikaan, yhteisiä ja jaettuja lohdun sanoja.
Myös erilaisia hyvinvointiin, elämäntapamuutoksiin ja terveyteen liittyviä appeja ilmestyy niin paljon, etten pysy millään mukana. On mobiilia personal traineria, erilaisia liikunta- ja painonhallintaohjelmia ja sitten uudehko Koko-palvelu, jossa voi anonyymisti esittää ongelmansa ja saada apua ja tsemppausta.
Muutama palvelu on mahtunut omaan arkeeni vakinaistumaan. Suomalainen startup ja hyvin suosittu Yoogaia – tarjoaa onlinejoogaa ja mm pilatesta, erityisesti olen mieltynyt 15 minuutin sessioihin, muuhun kun on ruuhkavuosina vaikea löytää aikaa. Tuntivalikoima on kattava ja live-tunneilla on mahdollisuus saada myös henkilökohtaista opastusta, tätä tosin en ole itse testannut. You-appi  on niin ikään Suomesta lähtöisin oleva hyvinvointiin keskittyvä sovellus, siitä seuraavassa lisää.
Mielelläni otan vinkkejä, mitä hyvinvointiin liittyviä appeja sinä käytät?

YOU –  pieniä askelia kokonaisvaltaista hyvinvointia kohden

Olen itse jäänyt jonkinlaiseen koukkuun sovellukseen nimeltä You. Mikä on You? You on yksinkertaistettuna muutaman teeman ympärillä toimivien pienten hyvinvointia edistävien tehtävien (mikro actions) tekemiseen ohjaava appi. YOU-app perustuu neurotieteisiin ja psykologiaan – molemmat suosittelevat pieniä, tietoisesti ja yli ajan tehtäviä tekoja yhtenä parhaista tavoista saada aikaan pysyvää käyttäytymisen muutosta (behavior change). Suomalaisiin käyttäjiin en ole muutamaa kymmentä enempää palvelussa törmännyt, en tosin ole etsinytkään. Tiedossani ei ole yhtään ystävääni joka appia käyttäisi, muutaman tutun löysin, mutta heilläkään ei aktiivista tiliä taida olla. Mutta ehkäpä nyt joku lähtee kokeilemaan! 🙂 Minut löytää YOU.sta samalla nimimerkillä kuin muualtakin, eli lauravuok.

Positiivisen energian kierre

Henkilökohtaisesti minua YOU-appissa on viehättänyt sen positiivisuus. En ole kertaakaan kokenut/nähnyt/huomannut mitään negatiivista toimintaa tai kommentointia sovelluksessa, lienee osaltaan toimivan moderoinnin ansiota. Käyttäjät tuntuvat olevan aidosti empaattisia, kannustavia ja positiivisia toisia kohtaan, ihmeellistä eikö?  Välillä ehkä  omasta mielestäni ollut vähän imelääkin keskinkertaisten kuvien ihastelua, mutta tänä kaiken kamalan vihapuheen ja trollaamisen kulta-aikana olen vain tyytyväinen ja huomaan hakeutuvani nykyisin paljon mielummin YOU-appin kuin jonkun muun sovelluksen pariin. Ilmapiiri on YOU-appissa sellainen, että haluaa itsekin kommentoida toisten kuvia, tuikituntemattomien, paljon herkemmin kuin esim Instagramissa.
YOU:n ansiosta olen ihan todella jonakin hetkisenä päivänä pysähtynyt hetkeksi. Tai katsonut vähän tarkemmin, mitä kaunista ympärilläni onkaan. YOU ohjaa huomioimaan pieniä arkisia asioita, joihin ei aina kiinnitä kiireessä huomiota. Appissa voi valita itselleen hyviltä tuntuvia ”tehtäviä” eri aihealueista, ja tehtävät saatetaan loppuun ottamalla kuva aiheesta.
Kysyin YOU:n Co-Founder / CEO Nelli Lähteenmäeltä YOU:n ideologiasta, tässä hänen ajatuksiaan:

YOU-appissa pointtina on pienten hyvinvointia edistävien tekojen tekeminen. Usein elämänmuutosprojektit menevät mönkään, koska yritämme muuttaa liian isoja asioita kertarysäyksellä. YOU-app kannustaa pienten, konkreettisten muutosten tekemiseen ja niistä iloitsemiseen! Positiivinen ja kannustava yhteisö tekee matkasta hauskempaa. Loppujen lopuksi elämämme koostuu juuri niistä pienistä teoista ja valinnoista, jotka tekohetkellä saattavat tuntua merkityksettömän pieniltä, mutta pitkässä juoksussa muuttavat elämäämme, hyvinvointiamme, ihmissuhteitamme etc.!

Kerrotko sitten muutamalla sanalla, miksi YOU-app sai alkunsa ja kenelle YOU on tarkoitettu?

YOU-app syntyi halusta rakentaa hyvinvointisovellus, joka tuntuu ystävälliseltä ja lähestyttävältä sekä kannustaa ihmisiä tekemään pieniä terveyttä ja onnellisuutta edistäviä tekoja. Suurin osa hyvinvointisovelluksista app storessa on mittauskeskeisiä – halusimme rakentaa sovelluksen, joka olisi ”lämminhenkisen toimintakeskeinen”, sellaisen jossa ei voi epäonnistua tai saada tulosta ”0”. YOU-appin perustajilla Aleksilla, Noralla ja Nellillä on kaikilla omat tarinansa siitä, miten pienet teot ovat muuttaneet heidän elämänsä, joten halusimme luoda palvelun, jonka avulla kuka tahansa voi pienten askeleitten kautta kehittyä!

Millaisista käyttäjämääristä YOU-appissa puhutaan?
Meillä on satoja tuhansia rekisteröityneitä käyttäjiä ympäri maailmaa! Suurin käyttäjäkunta on UK:ssa, Suomi on top 10 joukossa myös!

Lisää YOU:sta ja siitä miten Jamie Oliver siihen liittyy voit lukea vaikkapa täältä.

you

Oma ”tehtävä”-seinäni YOU-appissa