Hei, hei, hei kato mua!

Aitous, epäaitous, someaitous, somefeikkaus.

Ruutuaika, someaika, näyttöaika, katomua-aika.

Nämä asiat ovat puhututtaneet sen verran viime aikoina sekä somessa että IRL (in real life) keskusteluissa, että ajattelin koota ajatuksiani tänne. Nyt kun minulla on tämä blogi 🙂

Kuka voi määritellä mikä on somessa aitoa ja mikä ei? Sinä.

Soulin viime viikon artikkelissa kysyttiin ”Voiko somessa olla feikisti aito?”. Tottakai voi. Ihan kuten tutkija Sari Östman artikkelissa toteaa, feikisti aito tai aidosti feikki voi olla somessa siinä missä muuallakin. Keskustelu on vielä luonnollisesti tällä tasolla, että mitä somessa ja mitä ”oikeassa” elämässä. Vielä puhutaan erityisestä someajasta, ihan kuin se eroaisi jotenkin muusta elämiseen, kuten harrastuksiin ja vaikkapa matkusteluun ja ruokakaupassa käyntiin vietetystä ajasta. Itse huomaan välillä eläväni ikäluokassani +-40  melkoisessa kuplassa, sillä minulla ei ole erityistä ”someaikaa”. Mutta sukupolven vaihtuessa kuplassa elävät enää he, jotka jostakin syystä jäävät somen arkeistumisen ulkopuolelle.

Vielä puhutaan erityisestä someajasta, ihan kuin se eroaisi jotenkin muusta elämiseen, kuten harrastuksiin ja vaikkapa matkusteluun ja ruokakaupassa käyntiin vietetystä ajasta.

Helmi Elina eli @rakshuFI käsitteli eilisessä Periscope-lähetyksessään juurikin näitä asioita otsikolla IRL vs. Online, elikkäs persoona somessa ja ulkopuolella. Nuorille some ei ihan oikeasti ole irrallinen osa muuta elämää. Siksi kysymys voiko somessa olla feikisti aito, on vähän kuin kysyisi, voiko näyttelijä näytellä ilman naamaria.  Nuorille some on elämää. Niinkuin on kouluun kävely, paahtoleivän paahtaminen tai ilmojen kiroaminen IRL.

Siksi kysymys voiko somessa olla feikisti aito, on vähän kuin kysyisi, voiko näyttelijä näytellä ilman naamaria.

(Periscope lähetykset voi muuten tallentaa katch.me pavelussa (periscopessa ne ovat katseltavissa 24h) ja esimerkiksi Helmi Elinan lähetykset pääset tsekkaamaan täältä: )

Some on aina välittynyttä todellisuutta. Joko julkaisijan, kanavan, välineen tai vastaanottajan tai useimmiten näiden yhdistelmien välittämää. Olkoon kuinka livestriimausta tahansa, niin vastaanottajan ja lähettäjän tai joissakin tapauksissa useamman osallistujan (esim Blab) välissä on väline joka a) määrää someläsnäolon ja usein myös puheen muodon ja pituuden b) määrittää vuorovaikutuksen mahdollisuudet.

Välittyneisyyden aspektin lisäksi sitä, minkä koemme aitona tai feikkinä, ohjaa omat kokemuksemme. Koko aiemmin elämämme elämä jonka pohjalta olemme todellisuuden ja ymmärryksemme rakentaneet määrittävät hyvin yksilöllisesti sitä mitä koemme aidoksi. Tästäkään syystä en näe kovin relevanttina kiistellä siitä mikä on aitoa ja mikä ei. Se mikä on toiselle aitoa, on toiselle, hänen kokemusmaailmaansa pohjaten täyttä feikkausta.

Kato mua!

Nyt päästäänkin oikeastaan vasta bloggauksen otsikkoon. Putous – sketsisarjassa roolihahmo Matti Pikkuvanhasen hokemaan, joka on muuten tarttunut kiitettävästi meidän kouluikäiseen. Matti Pikkuvanhanen hakee puheilleen ja itselleen huomiota juontajalta. Sitä että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi. Vaikka sketsihahmossa tämä huomionhakuisuus liitetään lapsuuteen ja lapsellisuuteen, niin oikeastaan me kaikki haluamme huomiota. Toiset suorastaan rakastuvat huomioon ja juovat Periscopessa kahvia tunnin siksi, että jospa joku katsoisi. Ja siinä ei ole siis mielestäni mitään väärää ja huonoa. Toisille riittää kun saa huomion vain niiltä kaikin lähinnä olevilta.

Toiset suorastaan rakastuvat huomioon ja juovat Periscopessa kahvia tunnin siksi, että jospa joku katsoisi

Ihminen tarvitsee huomiota, hyväksyntää ja sitä että on jollekin joku. Tiedän että on paljon yksinäisiä ja sellaisia joilla ei ole mahdollisuutta saada tätä. Tiedän, mutta olen siis vahvasti sitä mieltä, että jokainen tarvitsisi ja ansaitsisi  kohtaamista ja vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa. Itselleni se on kaiken hyvinvointini kannalta tosi tärkeää ja siksi kai minulle merkitsevimpiä kohtaamisia ovat sellaiset, joissa voin istua rauhassa toisen kanssa niin, että voin katsoa tätä silmiin. Tämä ei ole mahdollista välittyneessä vuorovaikutuksessa, kuten vaikkapa nyt taas esimerkiksi nämä Periscopet ja muut. Tätä aihetta sivusi muuten myös Marko Suomi blogissaan viikonloppuna.

Katsekontaktin tärkeydestä oli hyvä juttu Helsingin Sanomissa myös menneellä viikolla. Loppuun muutama pominta ko jutusta, koko artikkelin voit lukea täältä.

1. Hyväksyvä katse on sosiaaliselle kehitykselle tärkeä. Vauvat, joita vanhempi katsoo silmiin, hymyilevät enemmän. Brittitutkimuksen mukaan suora katsekontakti auttaa vauvaa myös tunnistamaan kasvot paremmin.

2. Katsomme enemmän niitä, joista pidämme – ja alamme pitää niistä, joita katsomme. Tunnetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa vuodelta 1989 jo parin minuutin silmiin katselu sai tuntemattomat opiskelijat kehittämään romanttisia tunteita toisiaan kohtaan.

3. Ystävän tai työtoverin kanssa puhuessa kannattaa nostaa katse älylaitteista. Viestintäyritys Quantified Communicationsin analyysin mukaan ihmiset katsovat nykyisin keskustelukumppania silmiin 30–60 prosenttia ajasta, kun tunneyhteyden luomiseksi ihannemäärä olisi 60–70 prosenttia.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s